17.08.2010 - Mönkijällä Saharan dyyneillä
Transfennec
Transfennec on ehkä suurin ja taatusti ainakin tunnetuin mönkijätapahtuma Saharassa. Tapahtuman organisoi alan vanhin mönkijämatkanjärjestäjä, eli Quad-Organisation Ranskasta. Transfennec ei varsinaisesti ole kilpailu, jossa tavoiteltaisiin mahdollisimman nopeaa läpäisyaikaa, vaan sen sijaan tavoitteena osallistujilla on ylipäänsä läpäistä erittäin vaikea reitti. Reitti ladataan osallistujien gps-laitteisiin ja sen perusteella pitää käydä läpi tarkistuspisteet, jotka kaikki pitää ”kerätä”.
Tämänkertainen tapahtuma oli heidän 12. ja osallistujia oli kaiken kaikkiaan hieman yli 200. Järjestelyt olivat vaikuttavat: helikopterilla hoidettiin turvallisuudesta ja n. 40 hengen organisaatio toi erämaahan kymmenen rekan ja muutama maastoauton convoylla leiritarvikkeet. Lisäksi mukana oli Polariksen, Can Amin sekä TGB:n huoltoautot sponsorin ominaisuudessa. Huoltoryhmää todella tarvittiin, sillä 200 lähtijästä vain 27 pystyi läpäisemään annetun reitin kokonaisuudessaan. Muilta hajosi kone, loppui kunto tai sitten tuli loukkaantumisiakin. Varsinaisen reitin sijaan tämä jäännösryhmä kurvaili etappeja helpompia reittejä.
Transfennec voisi olla mielenkiintoinen paikka suomalaistenkin lähteä mukaan, mutta silloin tulee olla lompakon kunnossa (osallistuminen maksaa n. 5 000 eur) sekä runsaasti pioneerihenkeä, sillä Quad-Organisation hoitaa matkajärjestelyt ja mönkijöiden rahtaukset Pariisista alkaen, joten sinne pitäisi itse raahautua. Toisaalta kaikki muut osallistujat puhuvat ranskaa ja siinä joukossa on harvakseltaan lontoon taitajia…
Ei aloittelijoille
Saharaan ei ole helppo mennä yksin ajelemaan ja jopa voisi sanoa, että se olisi suorastaan hulluutta. Tästä onnellisen tietämättöminä me SeikkailuKuopion tiimiläiset lähdimme rinta kaarella matkaan. Takaraivossa pyöri ajatus näkemistämme ranskalaisturisteista, jotka hölmöilevät järjestämillämme safareilla. Emme siis oikein ottaneet tosissaan etukäteen tullutta pitkää tarkistuslistaa ja ohjeistusta. Asiaan saattoi tietysti vaikuttaa sekin, että ohjeet olivat vain ranskaksi.
Paikanpäällä meillä alkoi kuva tapahtuman luonteesta muuttumaan heti hotellin pihaan astuttaessa. Siellä oli 200 erikoisvarusteltua mönkijää siisteissä riveissä ja jokaisen ympärillä hääri vakavan näköisenä tarkistuksia tekevä kaveri. Olimme itse varanneet järjestäjältä mönkijät ja saimmekin hauskan näköiset ja mukavasti takavetoiset mönkijät käyttöömme – asia jota tulimme kiroamaan jatkossa runsaasti. Mönkijöiden lisäksi emme muuta saaneetkaan, vaan oletusarvoisesti meidän piti siitä eteenpäin itse huolehtia kalustomme kunnosta ja huollosta. Eli kyse ei todellakaan ollut mistään turistisafarista, kuten ehkä olimme jossain vaiheessa hieman ajatelleet.
Ensimmäisenä ajopäivänä viimeinen lapsenusko karisi mielestä, kun lähtöpaikalle mentäessä havaitsimme toiminnan kovasti karuksi ja erittäin itseohjautuvaksi. Lähtöpaikalla ainoastaan tarkistettiin lähtijöiden nimet ja ja jokaiselle pienryhmälle annettiin gps –iritag seurantalaite. Yksi laite n. 5-10 kuskia kohden. Tarkoitus oli, että tämä ryhmä pysyy kasassa maaliin saakka. Heh heh.
Itse päädyimme ns. kontrolliryhmään, jonka tarkoitus oli tulla viimeisenä ja auttaa mahdollisimman montaa apua tarvitsevaa. Ajattelimme että perkules, nyt jouduttiin hitaaseen porukkaan mönkimään ja tylsää köröttelyä edessä. Puolen päivän maissa olimme oikein koko porukalla kiinni erään pienen dyynin laella ja kun kyselimme toisiltamme, että onko helppoa, niin ei tullut yhtään positiivista vastausta. Olimme joutuneet keskelle ihan oikeaa selviytymistaistelua. Iltaan mennessä koko kontrolliryhmä oli hajonnut ja meidänkin suomalaiset osallistujat harhailivat kuka missäkin ryhmässä ja joku jopa yksin pitkin Saharaa. Onneksi tuolloin ei vielä ollut hiekkamyrskyä ja jälkiä seuraamalla kaikki osuivat maaliin – siinä vaiheessa uskoimme todella, että kaikkien olisi todella pitänyt ottaa oma gps mukaan…
Kuten todettua, matkaa tehtiin gps:n osoittamaan suuntaan. Ajaminen gps:n kanssa saattaa kuulostaa aika helpolle, koska eihän autiomaassa ole edes puita tai järviä haittaamassa matkantekoa. Tosiasia kuitenkin on, että puhtailla hiekkadyyneillä ajaminen, vaikkakin on hauskaa, niin on myös ehkä yksi kaikkein hankalimmista ja vaarallisimmista ympäristöistä. Dyynit voivat olla jopa yli 100 m korkeita ja erittäin jyrkkiä. Ylös päästäkseen täyttyy olla todella kova vauhti, sillä vauhdin loppuminen tarkoittaa varmaa uppoamista hiekkaan. Vauhtia joutuu pitämään yllä aivan huipun yli, sillä jos vaikka vain puoli metriä liian aikaisin pysähtyy, ei auta muu kuin peruuttaa alas. Peruuttamin ei ole pehmeällä ja jyrkällä alustalla helpoin suoritus ja vaarana on mönkijän ja kuskin (nykyinen matkustaja) tuottama lankakerä. Vauhdilla on kuitenkin tultava, vaikka sitten olisi suora pudotus edessä. Ongelmallista on, ettei voi aina tietää, mitä huipun takana on ja vaaratekijöitä on riittävästi.
Oman ongelmakenttänsä muodostavat hiekkamyrskyt, jotka lievimmillään aiheuttavat sen, että joka paikka silmistä varpaanväliin on täynnä hiekkaa. Testiryhmällämme konkreettisesti kävi siten, että vielä viikko reissun jälkeen huolimaton pieraisu aiheutti kunnon hiekanpölläytyksen. Kovimmillaan hiekkamyrsky aiheuttaa matkanteon totaalisen loppumisen jopa useiksi päiviksi. Tämän vuoksi tulee aina olla varustautunut monen päivän elintarvikkeilla, mikä pistää paineita mönkijän pakkaamiselle. Tätäkin asiaa saimme harjoitella oikein huolella, kun emme oikein olleet tajunneet, minkälaisessa olomuodossa huonosti pakattu muona tulee ulos muovipussista 10 tunnin ajon jälkeen. No, kun on oikein nälkä, niin ihminenhän syö mitä vain, mutta suositteltavaa on kuitenkin luopua sellaisista eineksistä, jotka ovat ohuissa pakkauksissa ja joissa on myös runsaasti ns. ”mönjäpotentiaalia”.
Ennakolta kun katselimme reittiä kartalta, niin ajattelimme, että melko lyhyet etapit. Ajokilometrien ennakointi on vaikeaa, sillä kahden pisteen välisen kartalla näkyvän matkan voi ajokilometreissä moninkertaistaa, koska koskaan ei pääse suoraan. Me suomalaiset tottuneet puun kiertoon, mutta se on pientä siihen verrattuna, että joskus saattaa käydä niin, että samaa dyyniä yritetään puolen tusinaa kertaa ylittää, ennen kuin mahdollinen reitti löytyy. Näin etenemisnopeus dyyneillä voi jäädä alle kymmeneen kilometriin tunnissa.
Ajaminen ei siis ole aloittelijoiden hommaa, mutta lisäksi on vielä herkulliset hetket edessä telttayöpymisten muodossa. Ikimuistoisesti on jäänyt mieleen ensimmäisen leiripäivän taistelumme, jossa opettelimme telttanarujen kiinnittämistä ohueen hiekkaan. Todella pitkään meni, ennen kuin oikea tekniikka löytyi. Sinällään tämä opettelu oli erittäin mieltäylentävää, kun takana oli yli 12 tunnin ajo ja kaikki energia menetetty. Suihkua tai muutakaan vesisysteemiä oli turha odottaa näkevänsä moneen päivään, joten kannattaa varata riittävä määrä aluhousuja mukaan. Suositeltavaa on myös uhrata voimavaroja oman ruuan mukaan tuomiselle, koska energiaa kuluu ja ei kannata luottaa muiden ruokahuoltoon pelkästään – ravintolaan tai kauppaan ei täydennykselle pääse.
Miten Saharaan pääsee
Jos tämä juttu ei vielä pelottanut tarpeeksi ja tulee halu lähteä hiekkaa nielemään mönkijän satulassa, niin silloin suosittelemme yhteydenottoa asian tunteviin matkanjärjestäjiin. Erikoistuneita toimijoita on olemassa, jotka järjestävät organisoituja aavikon valloitusretkiä. Suurin osa Saharassa toimivista mönkijäretkien järjestäjistä on ranskalaisia, joilla on siirtomaa-ajalta ulottuva suhde toimimiseen niissä olosuhteissa. Toki myös mm. Italiasta ja Saksasta löytyy toimijoita, jotka ovat erikoistuneet aavikkokeikkoihin. Peruskonsepti on kaikilla sama: matkanjärjestäjä organisoi matkat kohteeseen, hoitaa turvajärjestelyt, tekee reitin ja tuottaa pysähdyspaikoille perustarvikkeet, kuten ruuan ja bensaa. Muutoin asiakkaat ovat erämaassa omien taitojen ja gps:n varassa. Varovainen kuitenkin kannattaa olla myös, koska matkalla näimme myös hyvin heikoilla eväillä reissussa olevia toimijoita ja tuolloin vaaratilanteista selviytyminen voi olla todella haastavaa.
14.08.2010 - Syksyn aikatauluun !
HUOM !
SYYSAIKATAULU VUOKRAUKSESSA ....
Vuokrauspiste on Rauhalahden leirintäalueella avoinna ma-la
10.00-14.00. Palautuksen voi sopia myöhempään ajankohtaan.
11.08.2010 - Kirjolohia Kalalampeen
100 kiloa taistelunhaluisia kirjolohia on vapautettu Kivilampeen, nyt vain kaloja narraamaan! Vonkaleiden keskipaino on 1,4 kiloa.
Juuri valmistunut kalastuslauttakin on vuokrattavissa, lautalle mahtuu kymmenkunta henkeä. Kysele lisää kalastuslautasta meiltä.
Kireitä siimoja!
13.07.2010 - Vesijettien vuokraus
Yamaha VX 110 -4t / rekisteröity 3 hlölle
0-3 h /130 € tai 3-8 h /190 €
+ polttoaineet
Sisältää: liivit, kartat, käyttöopastuksen, turvaohjeet.
Luovutetaan täydellä polttoaine tankilla ja asiakas palauttaa täyteen tankattuna
Luovutus aamulla 09.30 jälkeen ja paluu 17.00
Pidemmät vuokraukset sopimuksen mukaan
09.06.2010 - Videoita Lake Trophy -vesijettitapahtumasta!
Kurkkaa miltä Lake Trophy -tapahtuman alkuvalmistelut näyttivät muutama päivä sitten alla olevasta linkistä..
http://www.youtube.com/watch?v=SxDzswRr9fA
ja näe kuinka matka taittuu Järvisydämeen..
http://www.youtube.com/watch?v=UtnTC7bqC8g
Tule meille kokemaan elämyksiä ja nauttimaan Suomen kesästä!
08.06.2010 - Kivilammen kalastussäännöt päivitetty
Kivilammen kalastussääntöjä on hieman muutettu. Oman kelluntarenkaan käyttö on nykyään mahdollista erilliskorvausta vastaan hintaan 3 € päivältä. Kelluntarenkaalla tarkoitetaan kalastamiseen tehtyä kelluttavaa rengasmaista laitetta, jota käytetään räpylöillä tai meloen.
Lisäksi lupahinnat on tarkistettu!
Kalastuslupa 12 €
Soutuvene 10 €/ 1-6 tuntia ja 20 €/ 6-18 tuntia
Kireitä siimoja!
16.04.2010 - Kevään paintball-kausi avattu!
Paintball- pelialueet ovat juuri sulaneet ja kausi voi alkaa! Uusia haalareita on hankittu ja aseet huollettu. Nyt pelejä varailemaan!
Keväisin terveisin SeikkailuKuopion väki
19.03.2010 - kalan istutus
Lisää harjoitus vastustajia saapuu perjantaina kivilampeen kun entiset asukkaat on kouluttu jo kohtuu oveliksi.Kivilammessa on jäätä huomattavasti enemmän kuin kallavedellä joten pilkki kausi jatkuu toivon mukaan pitkälle kevääseen.tämän kertainen istutus satsi on n 200kg eli saalis varmuus pitäisi korjaantua loppu kevääksi.,
Kireitä siimoja Mixu
17.12.2009 - Smartum liikunta seteli käy myös meillä
Olemme liittyneet Smartumin Yhteistyö verkostoon , eli meillä voit käyttää molempiasekä Liikunta että Kulttuuriseteleitä maksaessasi aktiivisia liikunta palveluita tästä edespäin.
Jos olet talvella menossa retkiluistelemaan tai kesällä melomaan niin voit maksaa osan tai vaikkapa koko summan Smartumin seteleillä.
Vastaamme mielellämme kysymyksiin ja parhaiten meidät tavoitat sähköpostilla.
Smartumin sivuilta löydät lisä tietoja seteleiden käytöstä.
Talvi terveisin SeikkailuKuopion väki.
01.12.2009 - SeikkailuKuopion väki Saharassa
Touhusta näkee tarkemmin oheisesta linkistä:
http://www.youtube.com/watch?v=UP_mT1kAdrs
